Kriya Yoga

Paramahansa Yogananda

Otteita kirjasta Kuudennen Auringon aika

 

”Joogan muoto, jota tunnettu intialainen joogi Paramahansa Yogananda oli opettanut niin idässä kuin lännessäkin, oli kriyajooga, toiminnan jooga, joka sisälsi kehon hallintaa, meditaatioita ja hengitysharjoituksia. Se oli ainoa joogatekniikka, jonka Bhagavad Gita, yksi tärkeimmistä Intian muinaisista henkisistä kirjoituksista, mainitsi. Myös Patanjalin joogasutrissa puhuttiin kriyajoogasta. Kri merkitsi 'tehdä, toimia, reagoida', ja sana karma oli samaa juurta. Jooga merkitsi 'yhdistämistä', joten kriyajooga oli ”yhtymistä äärettömään tietyn toiminnan tai riitin avulla”. 

Yogananda totesi, etteivät jokapäiväisen elämän merkityksettömät tekemiset tyydyttäneet meidän syvimpiä tarpeitamme; ihmisen olemukseen kuului myös viisauden nälkä. Yoganandan mukaan kriyajooga tyynnytti maailman levottoman dualismin jumalallisella sisäisellä varmuudella. Hän kertoi, että tätä tekniikkaa uskollisesti harjoittava joogi vapautui vähitellen karmasta, jonka voi ymmärtää elämän epätasa-arvoisuuden takana olevaksi oikeudenmukaisuuden laiksi. Tasapainottava karman laki, sellaisena kuin se selitettiin hindujen pyhissä kirjoituksissa, oli syyn ja seurauksen laki: ”Luonnollinen oikeudenmukaisuus pitää huolen siitä, että jokaisesta tulee ajatustensa ja tekojensa kautta oman kohtalonsa muovaaja. Mitä tahansa universaaleja voimia hän onkaan – viisaasti tai epäviisaasti – saattanut matkaan, ne palaavat häneen, lähtökohtaansa; ympyrä sulkeutuu vääjäämättä.”

Hindujumala Krishna opetti Intian pyhissä kirjoituksissa, että teot itsessään eivät sitoneet ihmisiä jälleensyntymän kiertoon, vaan ne itsekkäät aikeet, joita niiden taustalla niin usein oli. Toiminta ei siis ollut karman ainoa syy. Jooga tarjosi tien valaistumiseen, ja se perustui halusta luopumiseen. Bhagavad Gitassa Krishna sanoi että sielu otti kehoja, tai suojuksia, niin kauan kuin se yhä kaipasi elää ja toimia, “juuri niin kuin ihminen hylkää vanhan vaatteen ja pukee päälleen uuden”. Krishna, joka oli määrittänyt atmanin eli sielun jokaisessa ihmisessä, oli opettanut uuden tavan vapauttaa se jälleensyntymien syklistä. Tästä kriyajooga oli alun perin muodostunut. Kriyajoogan avulla ihmisen henkistä kehitystä voitiin siis nopeuttaa. Intialainen filosofi Shankara oli kirjoittanut, että “tietämättömyyden aiheuttama kaksinaisuus saa ihmisen näkemään kaiken Itsestä erillisenä. Kun kaikki tunnetaan Itsenä, yhtään atomia ei nähdä muuna kuin Itsenä... Heti kun tieto Todellisuudesta itää, keho muuttuu epätodelliseksi eikä menneiden tekojen hedelmiä enää tarvitse kokea, aivan kuten uni ei voi jatkua heräämisen jälkeen.“ 

Krishna, joka oli hindujen ylläpitäjäjumala Vishnun inkarnaatio, opetti myös ettei ihmisen pitänyt ajatella tekojensa palkintoja ja hedelmiä eikä välittää niistä. Tarjoamalla jokaisen tekonsa, ajatuksensa ja sanansa brahmanille, jumalalle, karman ikävät vaikutukset mitätöityivät ja atman eli sielu oli vapaa egoistisesta halusta. Krishna kertoi oppilaalleen Arjunalle, että valaistunut mieli oli välinpitämätön voitoille ja tappioille. Vastakohtana buddhalaisille ja jainalaisille asketismin ja luopumisen poluille, tämä oli positiivisen toiminnan joogaa, tie brahmaniin eli jumalaan, tie jota kuka tahansa voi seurata, huolimatta siitä miten uppoutunut hän oli maailmallisiin asioihin. 

Yogananda kertoi kriyajoogan olevan yksinkertainen psykofysiologinen menetelmä, tarkasti määritelty elämänvoiman hallinnan tekniikka, jonka avulla ihmisen verestä poistui hiilidioksidia ja siihen sitoutui happea. Tämän ylimääräisen hapen atomit muuttuivat elämänvoimaksi ja energisoivat aivoja ja selkärangan chakroja. Pysäyttämällä vähähappisen veren kertymisen joogi kykeni hidastamaan kudosten hajoamista tai estämään sen. Kriyajoogan avulla solut voitiin muuntaa energiaksi kehittämällä kehon ja mielen hallintaa. Tieteellisiin metodeihin perustuvat kriyajoogan harjoitukset toivat Yoganandan mukaan elämään rauhan ja ilon, sielun todellisen tilan. Sitä harjoittamalla elämänvirta kehossa sekä vahvistui että tasoittui niin, että sydämen ja keuhkojen toiminta hidastui ja tietoisuus vapautui sisäiseen heräämiseen. Kriyajoogan nähtiin tekevän mahdolliseksi elinvoiman virtauksen täydellisen hallinnan. Siten kehittynyt joogi voi siirtää huomionsa pois aistikohteista ja siirtyä Samadhin tiloihin, ekstaattisiin jumalkokemuksiin. 

Chakrojen eli selkärangassa sijaitsevien energiakeskusten herättäminen oli Yoganandan mukaan joogin pyhä päämäärä. Lootusasento oli saanut nimensä siitä, että tuossa asennossa joogi perinteisesti katseli aivo- ja selkäydinkeskusten eri värisiä lootuksia eli chakroja. Lootuksen terälehdet symboloivat pranan eli elämänvoiman säteitä. Lootusasennossa pystysuora selkäranka esti kehoa kaatumasta eteen tai taaksepäin transsitilan aikana; sen vuoksi se oli yleensä joogin asento meditaation aikana. Syvän meditaation aikana henkinen silmä – käpyrauhanen ja sitä vastaava chakra – otsan keskellä aktivoitui. Tähän kaikkinäkevään silmään viitattiin pyhissä kirjoituksissa eri tavoin kolmantena silmänä, sisäisenä silmänä, intuition silmänä ja niin edelleen. Muinaiset rishit eli näkijät olivat henkisen silmänsä kautta nähneet ihmisen energiakehon chakroineen ja energialinjoineen, sekä päässeet yhteyteen universumin näkymättömän todellisuuden kanssa. Esimerkiksi São Paulon yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan tieteen maisterin, Pineal Mind -klinikan johtaja tohtori Sérgio Felipe de Oliveiranin toteuttama tutkimus osoitti, että käpyrauhasen aktiivisuuden lisääntyminen liittyi läheisesti psyykkiseen aktiivisuuteen kuten visioihin ja meditaatioon. 

Yogananda oli oivaltanut ihmiskehon olevan kuin sähköparisto, ja hän oli päätellyt sitä voitavan ladata suoraan tahdon avulla. Hän totesi, että mikään toiminta ei ollut mahdollista ilman tahtomista, ja ihminen voi tahtonsa avulla täydentää energioitaan ilman hankalia laitteita tai mekaanisia harjoituksia. Yksinkertaisten yogoda-tekniikoiden avulla oli mahdollista tietoisesti ja nopeasti täydentää elämänvoimansa varantoja kosmisen energian ehtymättömistä lähteistä. Sen keskus kehossa oli kolmas silmä tai kruunuchakra. Yogodan fyysisiin harjoituksiin kuului kehon visualisoiminen siten, että se koostui kahdestakymmenestä osasta, ja tahdon avulla energia ohjattiin vuorotellen kuhunkin osaan. Yogananda kertoi, miten hänen oppilaansa värisivät hänen edessään kuin ihmismoottorit tätä menetelmää käyttäessään. Monen länsimaisen yliopiston professorit olivatkin olleet intialaisia voima- ja lihastenhallintanäytöksiä nähtyään hämmästyneitä, miten suuressa määrin kehoa voitiin mielen avulla hallita. Intialaisten tietäjien henkisen toiminnan perusteita oli tutkittu laajalti, ja niiden olemassaolosta oli saatu tieteellistä näyttöä.”

 

”Kriya oli ikivanha tiede. 1800-luvulla Lahiri Mahasaya oli vastaanottanut sen suurelta gurultaan Mahavatar Babajilta, joka oli tuonut tämän kauan sitten kadonneen joogan korkeimman muodon jälleen päivänvaloon. Yoganandan mukaan monet menneiden aikojen suuret henkiset opettajat olivat tunteneet kriyan ja käyttäneet sitä tai samankaltaista tekniikkaa, ja tämä koski myös muualla kuin Intiassa vaikuttaneita opettajia. Tämän joogan muodon katsottiin välittyneen sukupolvelta toiselle rishien suojeluksessa materialististen aikojen koittoon saakka. Sitten sitä koskeva pyhä tieto oli vähitellen kadonnut ihmisten käytyä yhä välinpitämättömämmiksi. Hindujen pyhien kirjoitusten mukaan materialistiset ajat olivat alkaneet vuonna 3102 ennen ajanlaskun alkua, nykyisen aikakauden eli Kali Yugan koittaessa.

Yogananda kirjoitti, että vaikka Intialla ei olisi ollut muuta annettavaa maailmalle, kriyajooga olisi yksinkin kuninkaallinen lahja. Vaikka maailma ei sitä silloin ollut tiennyt, syrjäisestä Varanasin kolkasta oli vuonna 1861 alkanut suuri henkinen renessanssi. Ihmisiä oli alkanut kerääntyä valaistuneen opettajan, Lahiri Mahasayan ympärille, ja joka päivä hän oli vihkinyt oppilaitaan kriyajoogaan. Hän oli antanut vihkimyksiä kaikkien uskontojen seuraajille: hänen oppilaansa eivät olleet olleet vain hinduja, vaan heidän joukossaan oli ollut myös muslimeja ja kristittyjä. Ja kaikkien aitojen profeettojen lailla Lahiri Mahasaya oli antanut uutta toivoa yhteiskunnan hyljeksityille ja sorretuille. “Meditoikaa hellittämättä”, hän oli kehottanut, “niin että koette itsenne pian Äärettömänä Olemuksena, vapaana kaikesta kurjuudesta. Päättäkää vankeutenne kehossa; oppikaa pakenemaan Henkeen kriyan salaista avainta käyttäen.” 

Yogananda kertoi Lahiri Mahasayan kohottaneen yhteiskunnan henkistä tasoa niin laadullisesti kuin määrällisestikin mitattuna, ja että hän oli ollut esikuvallinen, nykyaikainen joogi, jonka toimintatavat olivat yksinkertaisia ja tehokkaita. Mahasaya oli korostanut kriyajoogan kokonaisvaltaista luonnetta käytännöllisenä vapautumisen tekniikkana, mutta antanut cheloilleen eli oppilailleen vapauden elää elämäänsä ympäristönsä ja kasvatuksensa mukaisesti, pitäytyen omien uskontojensa hyvissä perinteisissä säännöksissä. Hän oli myös neuvonut oppilaitaan välttämään teoreettisluontoista keskustelua pyhistä kirjoituksista: “Siivotkaa mielenne dogmaattisesta teologisesta roskasta ja päästäkää sisään suoran kokemisen raikkaat, parantavat vedet ja virittäytykää vastaanottamaan aktiivinen sisäinen Johdatus. Jumalallisella Äänellä on vastaus jokaiseen elämän ongelmaan.”

Lukuisten varanasilaisten oppilaidensa lisäksi Lahiri Mahasayan luokse oli matkustanut satoja ihmisiä Intian kaukaisista kolkista. Yoganandan mukaan hänen oppilaidensa muuntuneet, puhdistuneet elämät olivat taanneet kriyan kuolemattoman elinvoiman. Cheloja olikin saapunut hiljaisena, lähes jatkuvana virtana saamaan gurun darshanin eli pyhän näyn. Lahiri Mahasayan tavanomainen fysiologinen tila oli Yoganandan mukaan ollut yli-inhimillinen: hän ei ollut hengittänyt eikä nukkunut, hänen sydämensä ei ollut lyönyt eivätkä hänen silmänsä olleet värähtäneetkään, ja hänestä oli säteillyt syvä rauha. Tämän joogan mestarin näkeminen tuossa tilassa oli aina saanut kaikki suuren kunnioituksen valtaan. Yogananda kirjoitti, että “kukaan ei poistunut kokematta henkensä kohoamista; kaikki tiesivät saaneensa hiljaisen siunauksen todelliselta Jumalan mieheltä”.”

 

Lähde: Paramahansa Yogananda: Joogin omaelämäkerta, Basam Books

Atma Kriya Yoga

Atma Kriya -jooga on kriyajoogan muoto, joka on ikään kuin päivitetty nykyajan ihmisille sopivaksi. Mahavatar Babaji on opettanut sen Swami Vishwanandalle, joka puolestaan on opettanut sen useille ihmisille joista on tullut Atma Kriya -joogatekniikan opettajia. Samoin kuin perinteinen kriyajooga, myös Atma Kriya -jooga polttaa tehokkaasti harjoittajansa karmaa, eli edistää yksilöllistä henkistä kehitystä ja näin ollen ihmiskunnan kollektiivista valaistumista.

 

http://atmakriya.org