Hindulaisuus

Otteita kirjasta Kuudennen Auringon aika

Shiva Nataraja

Hindulaisuudessa on valtava määrä erilaisia jumalia, mutta ne ovat olemassa yhden Jumalan, brahmanin, lukuisten eri puolien ymmärtämiseksi. Shiva on yksi hindujen tärkeimmistä jumalista. Hänen kosminen Tandava Nritya -tanssinsa on myyttinen luomistanssi, joka antaa koko universumille sen tarvitseman yhä uudelleen luovan, ylläpitävän ja tuhoavan liikkeen sekä energian. Shivan energeettinen asento ilmaisee luomisen ja tuhoamisen loppumatonta dynaamista prosessia. Hän antaa liikkeen koko universumille, mutta pysyy itse rauhallisena. Alleen hän on polkenut tietämättömyyden demonin. Ylemmässä oikeassa kädessään Shivalla on pieni rumpu, joka tuottaa luomisen äänen. Hän tanssii oman rumpunsa rytmissä, joka on universumin rytmi; se saa kaiken universumissa ilmenemään. Ylemmässä vasemmassa kädessään hänellä on tuhoava tuli, joka hävittää kaiken ilmenneen. Nämä toisilleen vastakkaiset voimat pitävät yllä elämän syklistä kiertoa, joka kulkee syntymästä kuolemaan ja kuolemasta uuteen syntymään, aina uudelleen ja uudelleen.

Shiva tanssii kosmista tanssiaan kaiken keskipisteessä, Tillaissa, joka symboloi maailmankaikkeuden keskusta, kaiken alkulähdettä, ja on samalla vertauskuva elämän harmonisesta kokonaisuudesta. Sieltä hän säteilee olemassaoloa jatkuvasti muuntavaa voimaansa niin maailmankaikkeuteen kuin ihmisen sisimpäänkin. Tämä myyttinen elämän keskus on myös syvällä jokaisen ihmisen sydämessä, joten Shivan kosminen tanssi tapahtuu jokaisen ihmisen sisimmässä olemuksessa. Shivan tanssi on ykseyden ja olemassaolon rytmin symboli. Kaikki on jatkuvan muutoksen alaisuudessa, kun energia alati ottaa uusia luomisleikin muotoja – paitsi jumaluus itse, jonka tanssi on pysyvä ja absoluuttinen. Sana Shiva merkitseekin 'kaiken lävistämää'.
 
Shivan kosminen tanssi symboloi myös massan ja energian vastaavuutta, ja sen yhtäpitävyyttä Albert Einsteinin suhteellisuusteorian kanssa pidetään hämmästyttävänä. Itävaltalainen teoreettisen ydinfysiikan tohtori Fritjof Capra on kokenut Shivan kosmisen tanssin länsimaisen tiedemiehen näkökulmasta: “Istuin eräänä myöhäiskesän iltapäivänä valtameren rannalla katsellen rantaan vyöryviä aaltoja ja tuntien hengitykseni rytmin, kun äkkiä tiedostin koko ympäristöni liittyneen jättimäiseen kosmiseen tanssiin. 'Näin' energiavirtausten tulevan ulkoavaruudesta, missä rytmikkäin sykähdyksin syntyi ja tuhoutui hiukkasia, 'näin' alkuaineiden ja oman kehoni atomien osallistuvan tähän rytmiseen tanssiin, jonka rytmin tunsin ja jonka äänen 'kuulin' ja sillä hetkellä tiesin, että kysymyksessä oli hindujen palvoman tanssijain jumalan Shivan tanssi.”

Capran kokemuksen on todettu osoittavan, miten ikivanhan itämaisen kulttuurin synnyttämä mytologinen hahmo saattaa alkaa avautua aivan yllättävästä ja modernista näkökulmasta käsin. Tämän jälkeen Capralla on ollut monia vastaavanlaisia kokemuksia, jotka ovat saaneet hänet tajuamaan, että modernista fysiikasta alkaa hahmottua johdonmukainen maailmankuva, joka on sopusoinnussa vanhan itämaisen viisauden kanssa. Havaitsemistaan yhtäläisyyksistä hän on kirjoittanut klassikoksi muodostuneen kirjan nimeltä Fysiikka ja tao – tutkimus nykyajan fysiikan ja itämaisen mystiikan yhteneväisyyksistä. Capra kiteyttää atomia pienempiä hiukkasia koskevan tutkimuksen sanoin: ”Kvanttiteoria paljastaa siis maailmankaikkeuden perimmäisen ykseyden... Kun tutkimme ainetta yhä syvemmin, luonto ei paljasta meille erillisiä 'perustavanlaatuisia rakennuspalikoita' vaan näyttäytyy monimutkaisena kokonaisuuden osien välisten suhteiden verkkona.”
 
Capran mystinen kokemus on myös kuvaava esimerkki siitä, miten Intian filosofian muinaiset, tärkeät symbolit ovat muodostuneet: meditatiivisessa tilassa saavutetusta todellisuuden suorasta kokemisesta. Sen myös nähdään osoittavan, kuinka kestäviä arkkityyppiset symbolit perimmiltään ovat – ne kantavat mukanaan viisautta, joka pysyy muuttumattomana läpi aikakausien ja erilaisten kulttuurien.

Ganesha

Elefanttipäinen hindujen jumala Ganesha on yltäkylläisyyden, menestyksen, salaperäisten uusien alkujen, esteiden poistamisen ja hyvän onnen mytologinen esitysmuoto. Ikonografiassa tällä jumaluudella on neljä kättä, elefantin pää ja suuri vatsa. Valtavat korvat symboloivat oikean kuuntelemisen taitoa sydämellä, pelkän fyysisen korvalla kuulemisen sijaan. Suuret silmät merkitsevät maailman ja sen kauneuden todellista näkemistä sydämen kautta, ei siis pelkkää mekaanista katsomista loogista mieltä käyttämällä. Norsun kärsä edustaa hajuaistia ja symboloi kykyä käsittää Totuus mysteereineen ja ristiriitaisuuksineen. Hänet kuvataan usein yksi käsi kohotettuna ylös pelottomuuden eleenä. Ganesha, jonka ratsuna toimii hindumytologian mukaan rotta, edustaa intialaisille suunnatonta viisautta, älykkyyttä ja mielen täydellistä läsnäoloa. Kunnioitettuna Ganesha auttaa palvojaansa pääsemään päämääräänsä, ja hän poistaa tämän tieltä kaikki esteet. Siksi varsinkin liikematkalle lähtevät hindulaiset kauppiaat ja uutta kirjaa aloittavat kirjoittajat ensi töikseen kumartavat tätä jumaluutta. Ganesha on myös kirjainten ja oppimisen suojelija.

Durga

Durga on hindujen kahdeksantoistakätinen voiton jumalatar, jonka muut jumalat mytologian mukaan loivat omasta säteilystään demonien uhatessa heidän olemassaoloaan. Demonien liiallinen egoismi järkytti universumin tasapainoa, ja niiden ainoa tarkoitus oli dominoida ja kontrolloida kaikkea. Jumalat olivat antaneet Durgalle voimakkaimmat aseensa, joista Rudran kolmikärjellä hän surmasi demoni Mahishasuran. Himalajan vuoristo oli antanut ratsuksi kiivaan leijonan, jonka selästä käsin Durga tappoi kaikki demonit joille muut jumalat olivat hävinneet taistelussa. Tässä myyttisessä taistelussa on kyse universaalista sodasta tiedon ja tietämättömyyden, totuuden ja valheen, sorrettujen ja sortajien välillä. Durga kontrolloi kaikkien kohtaloita, ja hän on olemassa koko ihmiskunnan hyväksi. Durga tarkoittaa kirjaimellisesti 'luoksepääsemätöntä', ja perinteen mukaan hän on kaiken pahan tuhoaja. 

Saraswati

Saraswati on taiteiden, tieteiden ja viisauden jumalatar, musiikin, kauneuden ja luovuuden lähde. Kaiken tiedon henkilöitymä. Intiassa Saraswatia palvovat etenkin sellaiset ihmiset jotka ovat kiinnostuneet tiedosta: opettajat, oppilaat, tutkijat ja tiedemiehet. Tämä jumalatar kuvataan yleensä nelikätisenä, jolloin kaksi taaimmaista kättä symboloivat hänen olemassaoloaan henkisessä maailmassa, ja etummaiset kädet merkitsivät läsnäoloa fyysisessä todellisuudessa. Hänen kädessään oleva kirja on vertauskuva universaalista ja ikuisesta tiedosta sekä hänen täydellisyydestään tieteissä. Helminauha toisessa kädessä merkitsee meditaation ja henkisyyden voimaa. Saraswatin instrumentti vinata, kaikkien kielisoitinten äiti, symboloi hänen virheettömyyttään taiteissa, sekä mieltä ja älykkyyttä, jotka tulee virittää siten että ne ovat harmoniassa maailman kanssa – tämänkaltainen harmoninen elämäntapa mahdollistaa yksilön saavuttaman tiedon käyttämisen koko ihmiskunnan hyvinvoinnin edistämiseksi. Jumalatar istuu joutsenen selässä, joka on hänen ratsunsa. Lintu symboloi oikean ja väärän, hyvän ja pahan erottamista toisistaan. Se, että joutsen kantaa jumalatarta, merkitsee että ihmisen on saavutettava tietoa ja sovellettava sitä koko ihmiskunnan hyväksi. Egon hallitsema tieto voi vain tuhota maailman. Taiteilijat, kirjailijat, muusikot ja muut luovan työn tekijät ovat jo vuosituhansien ajan kunnioittaneet Saraswatia.

Shiva

Shiva on universumin ylijumala; häntä eivät mitkään sanat voi hindulaisen filosofian mukaan todella kuvata. Hän on ikuinen, voimakas, loppumaton, kaiken läpäisevä ja tietävä. Hän on kaikkialla ja asuu jokaisessa ihmisessä puhtaan tietoisuuden muodossa. Shiva poistaa pimeyden, joka on tietämättömyyden symboli, ja hän tekee sen Tiedon miekan avulla. Shiva on vastuussa muutoksesta niin kuoleman ja tuhon muodossa kuin vanhojen tapojen karistamisesta positiivisessa mielessä. Hän edustaa totuuden, hyvyyden ja kauneuden ydintä. Shiva on maailman jumaluuksista monimerkityksellisin, hän on luoja ja tuhoaja, askeettinen ja eroottinen. Hindulaisessa ikonografiassa hänet kuvataan pitkähiuksisena, kauniina miehenä, jolla on neljä kättä ja sininen iho. Hän pitelee kolmikärkeä, joka edustaa kolmea olemisen tasoa: elämän luomista, sen ylläpitämistä ja tuhoamista. Shivaa reunustava liekehtivä sädekehä symboloi ikuista muutosta, elämän kiertokulkua ja totuuden kirkastumisesta seuraavaa vapahdusta – jumaluuteen yhtymistä. Otsallaan Shivalla on psyykkistä selvänäköisyyden kykyä ja hänen tuhoavaa voimaansa symboloiva kolmas silmä. Jumaluuden ympärillä olevat käärmeet osoittavat hänen olevan kuoleman ja myrkyn voiman yläpuolella, ja käärmeiden nahkanluominen viittaa sielunvaelluksessa tapahtuvaan fyysisen kehon vaihtumiseen. Shiva pukeutuu tiikerin taljaan, koska tiikeri on mielen ja tietoisuuden symboli. Useimmiten tämä hindujumala esitetään syvään meditaatiotilaan vaipuneen askeetin hahmossa, alaston ruumis kauttaaltaan tuhkalla siveltynä. Shiva on joogien kuningas, Kolminaisuuden tuhoaja ja uudistaja.

Kali

Mytologian mukaan jumalatar Durga loi kymmenkätisen Kali Maan auttamaan taistelussa demoneja vastaan. Kali syntyi, kun vihastuneen Durgan raivo syöksähti esiin hänen kurtistetun otsansa kolmannesta silmästä. Jumalatar Kalin kasvot ovat vääntyneet irvistykseen ja kieli työntyy ulos suusta. Hänen kaulansa ympärillä on pääkalloköynnös ja hameena silvottuja jäseniä, koska ihmisen ego ilmenee hänen samastumisessa ruumiiseensa. Miekka, muut aseet ja irti leikattu pää Kalin käsissä kuvastavat suurta taistelua, jossa hän kukisti demoni Raktabijan. Hänen mustansininen ihonsa edustaa kohtua, josta koko luomakunta on syntynyt ja jonne se lopulta palaa. Kali on perinteisesti kuvattu naisena, joka tanssii äärettömyyttä edustavan, vaaleaihoisen Shivan makaavan hahmon päällä, koska luonnon eli ilmiöiden maailman tapahtumat kumpuavat niiden alla piilevästä Hengestä. Shivan kasvoilla on autuas ja riippumaton ilme, koska hän symboloi puhdasta, muodotonta tietoisuutta. Jumalatar sitä vastoin edustaa muotoa, jota tämä puhdas tietoisuus pitää yllä. Kymmenen käsivartta, viisi luovaa ja viisi tuhoavaa, edustavat aineen eli luomakunnan väistämätöntä kaksinaisuutta.

Kauhistuttavasta ulkomuodostaan huolimatta Kali on sielujen vapauttaja ja negatiivisuuden tuhoaja, valaistumisen jumalatar. Intialaisen käsityksen mukaan vapautuminen saattaa koittaa vain jos pääsemme eroon kiintymyksestä omaan ruumiiseemme, koska olemme henki- emmekä lihaolentoja. Kali on kuoleman jumalatar – itsekeskeisen, harhaluuloisen egon kuoleman, jota demonit symboloivat. Hän on ylin feminiininen myötätunnon ilmenemismuoto, koska hän vapauttaa ihmiset oman egonsa vankilasta. Kali näyttää pahalta, mutta itämaisen käsityksen mukaan hyvä ja paha sisältyvät mielekkäästi luontoon ja ovat pohjimmiltaan vain yhden ja saman ilmiön aste-eroja.

Sanotaan että yksilö, joka on kiintynyt egoonsa, ei kye näkemään Kalia sellaisena kuin hän todella on, vaan hän näyttäytyy pelkoa herättävässä, vihastuneessa muodossa. Kehittynyt sielu, joka sitoutuu henkiseen harjoitukseen poistaakseen egonsa illuusion, näkee Kalin lempeänä ja rakastavana hahmona. 

Aum

Aum eli Om on luomismantra, jota on laulettu tuhansia vuosia. Aum edustaa loputtomuutta, kaiken käsittävää tietoisuutta – sitä mikä on olemassaolon ydin.

Aum löytyy monien eri kielten pyhien sanojen juurista, kuten egyptiläisten, kreikkalaisten, juutalaisten ja kristittyjen aamenesta. Siitä oli tullut muslimien amin ja tiibetiläisten pyhä tavu hum, sekä heprean shalom, jolla on monia merkityksiä, kuten 'rauha'. Monille intialaisille Aum onkin synonyymi rauhan energiasta. Aum esiintyy stilisoituna kuvakirjoituksena kautta Intian: temppelien seinissä, vaalimainoksissa, bussien ja rekkojen keuloissa. Hindufilosofian mukaan kaikki saa jatkuvasti alkunsa tästä yhdestä loputtomasta kosmisesta äänestä.

Mantrat ovat voimasanoja ja -lauseita. Sana mantra on sanskritin kieltä ja merkitsee ajatuksia, jotka vapauttavat samsarasta, elämän kiertokulusta. Man merkitsee 'mieltä' ja tra 'vapauttamista'. Mantran tehtävänä on siis vapauttaa mieli ainaisen ajattelun kahleista. Hindulaisuus ei ole ainoa uskonto, jossa mantroja käytetään; itse asiassa sellaista henkistä traditiota ei olekaan, jossa pyhien äänteiden lausumista ei esiintyisi. 

Pyhät sanat ja lauseet edistävät meditaatiota, ja mantrat tiivistävät kosmisen voiman, Shaktin, erityiset muodot. Upanishadien mukaan Aum on “äänettömän absoluutin ääni”, tuonpuoleisen kosmisen energian ominainen muoto. Se on alkulähteen ääni, josta kaikki muut äänet syntyvät. Jos ihmisellä ei ole henkistä opettajaa itseään opastamassa, hän voi käyttää Aum-mantraa, joka on Jumalan nimen toistamisen menetelmä. Aum eli Om on hindujen loputtomuutta edustava luomismantra, joka symboloi korkeinta lähdettä, transsendenttista jumalaa.

Jumala loi maailmankaikkeuden sanan avulla, niin Upanishadien ja Bhagavad Gitan kuin monien muidenkin kulttuurien pyhien kirjoitusten mukaan. Aumissa on kolme sointua, kolme energiaa, mikä on yhtä kuin maailmankaikkeuden luominen. Alussa Jumala lepäsi kuin tyyni valtameri, sitten hän päätti luoda maailman. A merkitsee sitä, että Jumala laittoi maailmankaikkeuden liikkeelle. U merkitsee sen ylläpitämistä ja M tuhoamista. Piste Aumia kuvaavassa piktogrammissa symboloi bindua, maailmankaikkeuden keskusta, johon kaikki lopulta vetäytyy.

Aum on äänistä pyhin, tavu, joka edelsi universumia ja josta jumalat on tehty. Se on juuritavu, kosminen värähtely, joka pitää yhdessä maailman ja taivaan atomeja. Näin ollen kaikki näennäisen kiinteät kohteet ja elävät olennot ovat muiden perusäänien manifestaatioita. 

Koska Aum edeltää kaikkia asioita, sitä käytetään rukouksen alussa. Lausumalla “Aum” ihminen ottaa osaa luomisen voimaan. Aum-äänellä on värähtely, jonka käyttö ulottuu aina muinaiseen Egyptiin asti. Se tunnetaan kaikkialla maailmassa. Tiede vahvistaa, että maailmankaikkeuden kaikki hiukkaset sekä säteilyn kaikki muodot, kaikki luonnonvoimat ja kaikenlainen tieto saavat erityisominaisuutensa musikaalisista rakenteista: taajuuksien ja mallien sekä niiden erityisvärähtelyjen aikaansaamien ylä-äänien avulla. Intialainen joogi ja henkinen opettaja Paramahansa Yogananda kirjoittaa, että koska luonto on Ensimmäisen Äänen eli Värähtelevän Sanan, Aumin, aineellistuma, ihminen voi hallita kaikkia luonnon ilmiöitä tiettyjen mantrojen tai laulujen avulla. Intiassa onkin perinteisesti pidetty ihmisääntä kaikkein täydellisimpänä soittimena, ja laulua musiikin puhtaimpana muotona. Koska ihminen itse on luovan Sanan ilmentymä, äänellä on häneen voimakas ja välitön vaikutus. Yogananda toteaa, että kaikkien kansojen tarusto sisältää viittauksia loitsuihin, joilla hallitaan luonnonvoimia. Amerikan intiaanit ovat kehittäneet tehokkaita äänirituaaleja sateen ja tuulen ohjaamiseen. Suuri hindumuusikko Tan Sen pystyi sammuttamaan tulen laulunsa voimalla. Luonnontutkija Charles Kellogg oli esitellyt äänivärähtelyjen vaikutusta tuleen newyorkilaisille palomiehille vuonna 1926. Hänkin oli saanut äänen avulla tulen sammumaan. 

Namaste

Sana namaste on suoraan käännettynä 'minä tervehdin sinua', mutta niin kuin mitään hindulaisuuteen liittyvää, ei tätäkään tule ottaa kirjaimellisesti vaan vertauskuvallisesti. Nam viittaa Itsen ytimeen tai todelliseen Itseen, joten kyseessä on Itse joka tunnistaa toisen ja tervehtii häntä. Tämä voidaan myös tulkita ”minussa olevana jumalallisuutena joka tervehtii jumalallisuutta sinussa.” Näin namaste on korkeamman yhteyden ele, ja tähän viittaa myös tervehdittäessä tehtävä käsiliike. Siinä lantion kohdalla yhteen taivutetut kädet tuodaan kaarevassa liikkeessä sydänchakran eli sydämen kohdalla sijaitsevan energiakeskuksen tasolle. Tämä symboloi tietoisuuden kohoamista alemmilta tasoilta, toisen chakran eli navan alapuolella sijaitsevan sakraalichakran kohdalta sydänchakraan, jonka kautta toimiminen mahdollistaa suurempien asioiden tapahtumisen, aidon kommunikaation syntymän, jonka paikka on kurkkuchakra. Sydäntä ei intialaisen näkemyksen mukaan milloinkaan voi pettää ihmisen sisäisen henkisen luonteen suhteen, joten namasten tekevän henkilön oletetaan ymmärtävän, ettei toinen ole millään tavalla erilainen, vaan molemmat olivat osa samaa kosmista tietoisuutta. Namaste kuvaa siis ykseyden filosofiaa – sitä että kaksi toisiaan tervehtivää ihmistä on mielessä ja sydämessä yhtä.